Year 2017… Don´t let the door hit you on your way out

ENGLISH VERSION BELOW

No minä taas tässä terve. Tehdääs nyt viimeiset päivitykset tälle vuodelle, jotta voidaan keskittyä sitten seuraavaan elikkäs vuoteen 2018, jolloin on taas astetta ihmeellisempää.

Viime postauksen jälkeen ollaan väsätty taas yksi video lisää ja sen järjestelyllä aiheutin Tomille taas yhden harmaan partakarvan lisää ja ilmeisesti sen vuoksi se leikkasi koko paskan pois. Itseasiassa ihan hyvä, koska bändin taiteellisena johtajana olen sitä mieltä, että se epämääräinen suttura aiheutti minulle liikaa hommia photoshopin kanssa. No mutta enivei…Tonppa on saanut ilmeisesti vain hyvää palautetta sileästä naamastaan.

Niin eli palatakseni sutturoista videoon…eli halusin videoon jonkinlaisia värikkäitä putkivaloja seinälle hienosti aseteltuna ja Tomi projektikoordinaattorina sitten hikoili, jotta mun visio toteutuu. Ja kyllähän se toteutu, koska Tonppaan voi aina luottaa. Musta oli tosi kiva tehdä taas välillä studiossa hommia, koska siellä kuvatessa se jälki on kuitenkin niin eriä mitä ulkona.

Niin kuin aina Nina pelasti minut upealla meikillä. Mulla on aina joku toive ja joka kerta se toive on toteutunut silleen niinku halusin. Tällä kertaa halusin, että kaikki kimaltaa…IHAN kaikki!!! Vaatteista mun vaatimus oli, että minä olen musta ja Tomi parraton valkoinen. Ja kaikki tämä pimeässä huoneessa ja LEDien loistaessa taustalla. Ai että. T oli taas aluksi sitä mieltä, että ”onks pakko olla ihan valkoinen, jos ei haluu?”, mutta kun se veti ne Snow Whitet jalkaan, niin ei sen jälkeen se ole niitä halunnut ottaa pois. Ja yksi niistä mun 69876 vaatimuksesta oli se, että Tonppa ei saa pönöttää videolla. Mulla oli ihan selkeä kuvaus siitä, miten T pönöttää ja se on jopa itse kuvannut itseään omassa kellarissa pönöttämässä kitaran kanssa, joten sitä ei saanut olla tässä videossa. Ja tosiaan, jos jollekin vielä on epäselvää mitä pönötys on, niin pyytäkää Tomilta videomatskua…se minkä minä olen nähnyt on sopivaa kaikenikäisille.

No joo…kukapa muukaan se meitä kuvasi kuin Lauri LÄPÄ Koivusalo ja se oli taas tosi tyytyväinen kun catering toimi. Oli kindereita, pullaa, popparii, sipsii, kokista, jotain- mitälie-karkkeja ja sen semmosta. Hetki vielä joudutaan videota venaamaan, mutta itse biisi on tulossa Spotifyyn jo 1.12 eli tällä viikolla, joten olepa kuulolla.  Biisi on jättekiva!!!

Lokakuussa muuten tehtiin parit keikat: 6.10 yksityistilaisuus Helsingissä, 7.10 Tampereella ravintola Artturissa ja sitten muuten marraskuussa oltiin Lappeenrannan The old corner bankissa. Jokainen niistä meni oikein putkiloon. Tomi vinisi minulle ennen Lappeenrannan keikkaa, että se haluaa enemmän välispiikkejä ja olin silleen, että ”aha” ja sitten se uhkasi itse puhua väliin, jos minä en puhu, mutta kuinkas kävikään….äijä sai just ja just esiteltyä itsensä ja muuten oli hiljaa!!! No minä sitten siinä hoidin homman…kiitti Tomi siitä keikkaa edeltävästä kitinästä ja uhoomisesta 😀 Nyt se on tässä mustaavalkoisella, että seuraavalla kerralla Tomi puhuu, tulkaa kaikki katsomaan ja mieluiten kuvatkaa se tapahtuma.

Keikkoihin valmistautuminen vie ihan mielettömästi aikaa, joten biisien tekeminen on jäänyt aika lailla vaiheeseen. Nyt meillä alkaakin sitten tehotuotanto, koska ensi vuoden alkuun pitäisi jo olla jotain valmiina, jotta saadaan uutta videoo purkkiin. Biisejä oli aikaisemmin älyttömästi ja nyt niitä on vielä enemmän, koska vaikka ei vanhoja olla saatu tehtyä, niin uuttaa tulee sitä mukaan, kun niitä tulee mieleen. Flow ei odota, joten pakko tehdä heti. Mutta tää on edelleen ihan mieletöntä hommaa, joten meitä ei haittaa vaikka tähän se oma aika aikalailla menee. Tai siis…tää on meidän omaa aikaa. No joka tapauksessa…pitää tehdä sitä mistä tykkää.

Vuosi lähenee loppuaan ja me jatketaan tätä sekoilua… on ollut vähän liian kivaa J

Kiitos ja kumarrus!!

ENGLISH VERSION

Me here again – hi! Shall we make the last updates for the year so that we can concentrate to next one, 2018 when everything is again one step more miraculous.

Since last post we’ve done yet another video and along the arrangements I caused at least one more grey whisker so he decided to cut the whole shit away. As a matter a fact – very good since as an artistic director of the band that vague pile of hair caused me too much editing with photoshop. But well anyway… Tonppa has apparently got lots of positive feedback of his smooth face.

So to get back to video topic… I wanted to have for the video some colorful tube lights placed on the wall so Tomi as an project coordinator was sweating so that my vision would become reality. And it did since one can always trust Tonppa. I liked a lot to do stuff in studio again cause in there the outcome is so different than if things are done outdoors.

Like always – Nina saved me with spectacular make up. I always have a wish and every time that wish has become true just the way I wanted. This time I wanted that everything glint… EVERYTHING!!! Regarding cloths my demand was that I’m black and Tomi beardless white. And this everything in a dark room only LED lights on a back round. Oh my… T was again first saying that “do I need to be totally white if I don’t want to…?” But when he put those Snow Whites on he didn’t want to take those off. And of my 69876 demands was that Tonppa cannot “pönöttää” in this video. I had clear description how T “Pönöttää” and he has himself even shooted video in his own basement doing “Pönötys” with guitar so that was not allowed in this video. So… If it’s still unclear what “Pönötys” means you may ask video material from Tomi… Ones I’ve seen are suitable for all ages.

Well right… Who else was behind the camera than Lauri LÄPÄ Koivusalo and he was again very happy when catering was working well. We had Kinder bars, bun, popcorn, Chips, Coke, some whaeva candies and so on… A moment still before the video is ready but the song itself will be in Spotify already on 1st of December which is this week so be ready. The song is super cool!

In October we by the way did a few gig; 6th of Oct a private gig in Helsinki, 7th of Oct in Tampere in Restaurant Artturi and the in November we were in Lappeenranta in The Old Corner Bank. All went very well. Tomi was wining before the Lappeenranta gig that he wants more speaks between the songs and I was like “okay…” and then he said he would speak himself if I don’t speak. But how did it end up… He barely introduced himself and rest of the time he was quiet!!! So I did the job… Thanks for the wining and bluster. 😀 Now it’s written here that next time Tomi speaks – come all to watch and please film it.

Preparing the gigs takes a lot of time so the production of own songs has been not priority lately. Now we are starting a boosted production because in the beginning of next year we should have something ready so that we shoot the next videos. We already had a lot of songs and now there’s even more cause even if the old ones are not finalized the new ones just keeps coming up. Flow doesn’t wait so we need to work fast. But this is still so unbelievable stuff that it doesn’t bother us even if our own time is very much spent for this… Well.. This is our own time… Well anyway… You need to do what you like!

Year is about to end and we keep goofing around – it’s been a bit too fun! J

Thanks and a bow!!

Where´d you wanna go, how much you wanna risk?

ENGLISH VERSION BELOW

Vuosipäivän häämöttäessä on hyvä vähän katsoa taaksepäin ja miettiä mitä älytöntä tässä on niinku tapahtunut? Eli noin vuosi sitten vasta vaihdettiin viestejä Tonpan kanssa ja 3.10.2016 nähtiin ekan kerran, jolloin käynnistyi jotain, mitä mä en edes tajunnut aluksi, kunnes huomasin kuuluvani bändiin nimeltä Desert Whites. Pieneksi muistutukseksi minä en siis missään nimessä halunnut kuulua bändiin, vaan ajattelin antaa äänen jonkun vääntämälle tekeleelle ja that´s it, ja Tomi taas ei ollut asiasta ihan kartalla ja rekrysi mut bändiin jotenkin mun huomaamatta. Tuohon päivään siis loppui minun ja Tomin rauhallinen ja tappavan tasainen elämä.

Miten se elämä sitten muuttuu, kun kuuluu bändiin?

1. Turha suunnitella mitään muuta elämää töiden lisäksi, koska musa vie aika pitkälti kaiken ajan.

Ja tästä mä oon saanut tosi paljon ihmettelyjä, kuten

-”miten sä kerkeet mitään muuta, eiks sua väsytä, mites perhe, mitämitämitä?”.

-”No kerkeen hyvin, kyllä välillä väsyttää, perhe voi oikein hyvin, kiitos kysymästä ja sitäsitäsitä”.

Se, että tää vie aikaa on se pointti, koska ei voi saada mitään aikaseksi, jos luulee hommien tapahtuvan sillä aikaa, kun makaa sohvalla töiden jälkeen. Ja sitä paitsi luova työ ei tapahdu tiettyyn aikaan, vaan kun idea tulee, niin on vaan pakko lopettaa se mitä oli tekemässä ja recci päälle.

Koska me Tomin kanssa tehdään pääosin kaikki paitsi mixaus ja videot, niin voitte vaan kuvitella all the half finished projects lying around.

– kuvien ja pikkuvideoiden editointi

– keikkojen metsästys (Hei, jos olet kiinnostunut Live-musasta, niin ole yhteydessä 😊)

– videoiden suunnittelu

– biisien teko, taustojen teko, stemmojen suunnittelu, rakenne, äänitys yms.

– bändipalaverit

– treenit

– kaiken maailman säätäminen mitä noiden kanssa tulee, koska tää ei mee samalla tavalla kuin remontti-Reiskan työskentely, vaan kaikki yleensä tehdään hyvin pitkän kaavan kautta. Tämän vuoksi T on oppinut minulta, kuinka paljon ihminen pystyy kiroilemaan yhden lauseen aikana. Ole hyvä Tomi, se on tätä luomisen tuskaa J

Ja unohtamatta sitä tärkeintä eli ”ei helvetti tästä tuli hirvee, tehdään koko paska uusiksi”, jota voi käyttää kaikkien em. asioiden yhteydessä.

2. Saa tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin asioihin

Mullahan ei ole biisin teko-prosesseista mitään hajua ollut ennen viime syksyä enkä mitään musavideoita ole juurikaan tehnyt. Yhden videon kuvauksissa olin edellisen harrastuksen yhteydessä, mutta siihen ei vaadittu kuin seisomista paikallaan, joten ihan täysin siihen hommaan ei päässyt sisälle.

Vuoden aikana oon siis tehnyt biisejä, musavideoita, blogia, editoinut kuvia, kuunnellut Tomin selityksiä kaikesta teknisestä scheissestä liittyen mixaamiseen, haistellut savukonetta enemmän kuin ala-asteen discossa, ollut meikattavana enemmän kuin ikinä (kiitos Nina Laitala!!), verkostoitunut, vaikka sitä en juuri aluksi halunnut ja yms yms yms. Ja kaikki tää on ihan älyttömän siistiä!!!

Päivätyön jälkeen on usein vähän sellanen fiilis, että ”kiva kiitti moi, kaivaudun sohvalle enkä tule sieltä pois ennen seuraavaa työaamua”, mutta näihin hommiin riittää virtaa ihan tosta vaan. Viime kuvauspäivä venyi 13h pituiseksi ja olin vaan ihan sairaan tyytyväinen. Seuraavana aamuna, kun piti herätä töihin aamulla…pakko myöntää…silloin en ollut ehkä NIIN tyytyväinen.

3. Saa tehdä sitä mitä haluaa paljon enemmän kuin ennen

Laulu ja musa…mitä muuta ihminen voi haluta?!?!

4. Saattaa löytää tosi kivan kaverin

Yksi mahtavin asia tässä hommassa on nimenomaan bändikaveri. Kuinka usein sitä oikeasti löytää aikuisiällä sellasen henkilön, josta tulee tosi tärkeä frendi? Seriously? Se, että tekee hommaa mitä on aina halunnut tehdä ja vielä sellasen tyypin kanssa, jolla on sama visio, samat intressit ja sille voi sanoa suoraan ihan kaiken, jos homma ei pelitä, on älyttömän tärkeetä. Varsinkin, kun tosissaan tehdään musaa. Vaikka me ollaan vähän niinku duunikavereita, niin tässä työssä duunikaverin sai valita ja myös on ihan jees, ettei toisen naama ei koko ajan rasita. Pääasiassa meillä on ihan mielettömän hauskaa treeneissä ja kuvauksissa, mutta yhtä paljon painaa se, että homma ei kaadu siihen, vaikka bändikaverille antaa raskaampaa palautetta tai puheessa sointuu usein ”urpå, dorka, rasittava, ei vitti mulla menee sun kanssa nyt hermo, mikset sä tajua, teetkö sä muuta ku hoidat omenapuita…” ja mitä näitä nyt on?

Eli kaiken summana siis tää vuosi on ollut yksi parhaimmista tähän mennessä ja vuosipäivän kunniaksi me julḱaistaan 3.10.2017 biisi nimeltä ”For Sophie”, jonka Tomi heitti mulle, kun nähtiin ekan kerran. Tämä on siis se biisi, johon ajattelin äänittää Tomille vocalsit ja sitten se on Adios eikä tartte nähdä enää! Videoon on lisätty clippejä kuluneesta vuodesta ja siinä on itseasiassa materiaalia ihan siitä 3.10.2016. Siihen tapaamiseen tulin suoraan töistä, kun oli kiire ja ajattelin, että ihan sama minkä näköisenä sinne ilmestyn. No mistähän mun olis pitänyt arvata, että tämä yks sankari nimeltä Tomi Hassinen kaivaa videokameran esille ja haluaa kuvata koko laulusession?!?! Kuulostaa joo tällein jälkeenpäin vähän epäilyttävältä, mutta silloin mun ainut huolenaihe oli se, että mulla ei oo meikkiä.

Nyt vuoden jälkeen ollaan saatu ihan älyttömästi aikaiseksi ja isoja asioita on vielä tulossa.

Ei vaan millään jaksais venaa… 😊

R

Where´d you wanna go, how much you wanna risk?

As the anniversary is soon here it’s good to look back a bit and think all the crazy things that has happened… So about a year ago we sent the first messages and on 3rd of October we saw each other for the first time – a moment when something started, something I didn’t even realize first until I noticed that I was in a band called Desert Whites. As a reminder I absolutely never wanted to be in a band – I just thought to loan my voice to someone’s song and that’s it – but Tomi was not on a same map and hired me into band somehow unawares. On that day mine and Tomi’s peaceful and flat deadly life had come to an end.

So how does your life change when you’re having a band?

1. Don’t plan anything else along daily job as the music takes pretty much all the time you’ve got

And of that I’ve got a lot of wondering like;

“How can you do anything else, aren’t you tired, how about family, what what what…”

“Well I can do “anything else”, yes sometimes I’m tired, family is fine, thanks for asking… “

A fact that this takes time is the point because you cannot get anything done if you think that things happen while you’re lying on a sofa after work. Besides, creative work doesn’t happen in certain time but when the idea comes you just need to stop whatever you were doing and put the rec on.

Because Tomi and myself are doing pretty much everything ourselves, except mixing and the videos, you can just imagine all the half finalized projects that are lying around;

  • Editing of pictures and “non official videos”
  • Gig hunting (Hey, if you’re interested of live music – contact us!)
  • Planning of videos
  • Writing songs and recording them after all the planning and demos
  • Band meetings
  • Rehearsals
  • All the mess that comes up with all of those things as this usually doesn’t work with one go… Because of this T has learned how much one can swear in one sentence. Be my guest Tomi… It’s part of the pain of creating something.  😊

And not to forget the most important thing; “oh hell this became awful, we need to make the whole shit again!” – which can be used with all the points mentioned above.

2. You get the chance to meet up with new people and new things

Before last Autumn I didn’t have any clue of how to write songs nor how the music video productions are happening. I participated one video production with my previous hobby but that didn’t require anything else than standing in one place so I didn’t really get the full idea…

So in one year I have been writing songs, doing music videos, writing a blog, editing pictures, listened Tomi’s stories about all the technical shit regarding mixing, smelled smog machine more than in a school disco, being in a make up more than ever (Thank you Nina Laitala!), creating networks – even if that was something I especially didn’t want and etc etc etc… And all this is so super cool!!!

After the day job it’s many times a feeling that “nice, thanks and bye! – I’ll go to sofa and I’m not gonna get up before the next work day” but for these things I have the energy just like that. Our previous video session extended to 13 hours and I was just so happy. Next morning when I woke to go to work… I have to admit… I wasn’t SO happy.

3. You get to do the things you love so much more than earlier

Singing and music… What else you could wish for?!?!

4. You might find a very good friend

One of the best things in this is specifically the band mate. After the childhood – how often you really find a person who becomes a really important friend? Seriously? A fact that you’re doing things that you’ve always wanted to do and with a person that has same vision, interests and you can say to him absolutely everything if things don’t work – that’s so important. Especially when we’re doing music seriously. We’re kind of work mates but in this job you may choose your work mate and it’s highly positive if you stand the face of your colleague. Mainly we have so much fun in rehearsals and video sessions but as important is that things don’t fall apart if you give a bit negative feedback or if in things you say are some words like; “dork, annoying, oh shit I’m loosing my nerves with you… Why don’t you get it! Are you doing anything else than cutting apple trees!” And what have you…?

So all in all – this year has been one of the best so far and to celebrate the anniversary we release a song on 3rd of October – called “For Sophie” – a song that Tomi got and we played in a session when we first met. So this is the song I thought to record vocals to Tomi and then “Adios” and we don’t need to meet again. In this video there are clips of different sessions along the year and even something from 3rd of October 2016. For that session I came straight from work and as I was busy I thought that it doesn’t matter how I look. Well… I should have known that this one hero called Tomi Hassinen takes a video camera and wants to film the whole session?!?! Yes it sounds a bit weird afterwards but back then my only concern was that I didn’t have any makeup.

Now after a year we have managed to do amazingly lot and there’s still a lot of big things coming up…

The hardest part is just to wait…  😊

R

No mitäs teille? No eihä täs juuri mitään… – So what’s up dudes? Well nothing special man…

ENGLISH VERSION BELOW

No mitäs teille? No eihä täs juuri mitään…

Jäätävän pitkä aika viime postauksesta, koska blogivastaava on ollut liian kiireinen sohvapäiväuniensa kanssa ja tärkeät dutyt on jääneet taka-alalle. Ja toisaalta toinen bändin jäsenistä on ollut taas liian kiireinen Saksan vuoristoissa, joten en mä nyt niin suurta syyllisyyttä jaksa tästä laiskuudesta ottaa. Tomi muuten selvisi kuukauden lomasta hienosti ja meillä toi whatsapp-musanteko toimi koko sen ajan hyvin ja tehtiin itseasiassa muutama biisi siinä sivussa. T palasi takaisin levänneenä ja suunnittelee varmaan jo seuraavaa reissua vuorille.

Treenattiin loman jälkeen pikapikaa keikkasetti kuntoon ja käytiin heittämässä eka keikka frendin 40v-synttäreillä ja kaikki toimi paremmin kuin sikahyvin. Nyt meillä on niin kuin selvät sävelet tuohon hommaan (aiemmin ne on olleet ilmeisesti kännissä) ja nyt vaan ruvetaan esiintyy teille. Käytiin muuten kokeilee On The Rocks-baarissa Helsingissä Open Stage-meininkiä, koska Tonppa on jo konkari siellä suunnalla rumpalina (mitä toi äijä nyt sit ei osaisi soittaa?) ja se sai siitä sitten idean mennä heittää omaa settiä myös. Keskiviikkona 23.8.2017 siellä sitten kuului sairaan hyvää musaa ja kehuja kuulkaas sateli sieltä sun täältä. Voipi olla, että meitä kuulee On The Rocksin lavalla vielä uudestaan 😉

Picture by: Anna Ulrika

Hommaa on edelleen enemmän kuin kukaan voi kuvitella ja päivätyön ohella tämä vaatii hieman säätämistä, mutta ”you gotta do what you gotta do”. Nyt meillä ideana treenaa ja tehdä musaa 2 kertaa viikossa, jotta pysyy joku touch kaikkeen eikä toi sohva kutsu liian kovaa mua päikkäreille joka päivä.

Meillä tuli sellainen parin kuukauden tauko noihin videoshooting-hommiin ja nyt viime viikonloppuna saatiin purkkiin tämän vuoden viimeiset videot. Eli yhdessä päivässä neljälle biisille matskua eli kiitos saatte kaikki taputtaa ja hurrata!! Suurimman osan päivästä vei Through The Fall-video, koska sen kuvaus tapahtui Linnanmäellä, jossa piti jonottaa laitteisiin (öö…haloo…etteks te tiedä ketä me ollaan?!? ……ei ne tienny…..) ja keksiä säätämistä videoille, kuten esimerkiksi hattaran syömistä ja hiippareiden välttelyä. Tässä videossa tosiaan Tomilla oli roudarin osa ja mun kanssa näytteli Anna Veele, joka oli mulle tuttu mun entisestä harrastuksesta. Videon pointtina: rakkaus, mikä kantaa. Eli Annalle jättesuuri kiitos, kun tulit mukaan ja Tomikin leppyy vielä varmaan ihan parissa kuukaudessa siitä, kun se ei ollut videossa muuta kuin ohi kävelevä ukko. Meillä oli ihan sairaan hauskaa…niinku aina joka kuvauksessa. Ja kuvaaja Lauri Läpä Koivusalo….en kestä ku oot vaan liian mahtava tyyppi.

Loppuillan agendana oli ne 3 muuta videota, jotka kuvattiin Genelecin toimiston Artist Roomissa ja niistä tulee sellaset hienot live-veto-videot.

Kiitos kuuluu taas Nina Laitalalle mun ja Annan meikeistä ja Kati Luik sun tekemistä ihanista ripsipidennyksistä.

Pakollinen Spotify-päivitys: siellä on nyt 5 biisiä eli kaikki sinne siitä luukuttamaan loopilla, koska ne on niin hyviä. Spotifyyn on tarkoitus nyt tulla kerran kuukaudessa uutta settiä, koska sitä hemmetin settiä on niin paljon, että jos julkaistaan yhtään harvemmin, niin me joudutaan jättämään ne perinnöksi lapsille ja se ei käy sitten millään.

Hirveesti suunnitelmia ja hirveesti ideoita ja kaikki pitäis vaan saada jotenkin järjestykseen. Mut tämän hetken fiilis kaikesta: MAHTAVA!!

So what’s up dudes? Well nothing special man…

So freaking long since writing a blog last time because the blog manager has been busy with her sofa naps and all the important duties has been forgotten. On the other hand the other part of the band has been too busy on the mountains of Germany so I cannot blame myself too much of this laziness. Tomi btw survived from his one month holiday nicely and our whatsapp music production works so well that we managed to do a few songs along the way. T returned well rested and probably plans yet another trip to mountains.

We did some rehearsals straight after the holiday and did our first gig on friends 40th anniversary party and everything worked better than excellent. We also performed on Open Stage in “On the rocks” cause Tonppa is already a trouper on that field as an drummer (well is there something he couldn’t play…) and from that he got the idea that we need go and play there as well. So on Wednesday 23rd of July On the rocks was filled with good music and superb feedbacks was coming from here and there. Might be that one day we’ll be returning to On the rocks… J


Picture by: Anna Ulrika

There’s still more to do than anyone can imagine and along day job this requires a bit of tuning but “you gotta do what you gotta do”. Now we have a goal to rehearse and do music twice a week so that we stay tuned and the sofa is not taking over and call me too often.

We had about two month break in video shooting and now week ago we did the last session of this year. Material for four videos in one day so yes you may cheer now!! Most part of the session was “Through the fall” video because it was done in Linnanmäki amusement park and we needed to que to get into those machines (mmm… Hello…. don’t you know who we are?!? Ok – They didn’t) and figure out things to do, like eating cotton candy and avoiding creepy dudes… In this video Tomis part was a roadie and my co-actor was Anna Veele who I know from my previous hobby. Point of the video; Love that lasts. So Anna, big thanks for joining the video and Tomi will probably calm down in a month or two as he was only a random guy who was passing by in one clip. We had such a good time… Like always when we do videos. And Lauri Läpä Koivusalo… I cannot stand cause you’re such a cool guy.

Agenda for the rest of the evening was the other three videos and those were shoot at the Artist room of Genelec house and those are going to be Live-like videos.

Big thanks goes again to Nina Laitala for making make-ups for Anna and myself and to Kati Luik for the wonderful lash extensions.

Mandatory Spotify update; there’s now five songs so everybody go there and listen to them over and over again cause they’re so good. We’re planning to have a new song to Spotify every month because we have soooo many new songs and if we do it more rarely we need to leave them to next generation as a heritage and that won’t do!

So many plans and so many ideas and everything just needs to get organized somehow. But the feeling at the moment; AWESOME!!

No mitäs nyt sitte? – So what now then?

ENGLISH VERSION BELOW

No mitäs nyt sit?

Vähän taas päivitystä tän hetken meininkeihin samalla, kun hovikuski vie mua kotiin Särkänniemestä. On muuten aivan ykköspaikka ja näin mä vietän Juhannusta, koska eräjormailemaan mökille metsän keskelle mua ei saa. T taitaa viestien perusteella syödä mansikoita himassa ja silläkin on ollut vissiin ihan kivaa, koska sen ei tarvinnut myöskään raahautua möksälle.

Muut ilmeisesti tällä hetkellä lomailee jo innoissaan, mutta meillähän ei varsinaista lomaa ainakaan tästä bändihommasta ole. Tai siis ei kumpikaan halua lomailla näistä jutuista. Tonpalla on heinäkuun vähän muuta meininkiä, mutta se väittää tekevänsä silläkin aikaa jotain, ettei Dropboxissa ala aavikko-oksapallot pyöriä. Mä oon muutenkin vähän potkinut Tomia äässille, kun mä taidan olla sellanen sanelija, mutta omasta mielestäni olen vaan inspiroiva motivaattori. Tykkään itse tehdä asiat heti, kun idea tulee, joten T maksaa tällästä hintaa tästä mun läsnäolosta bändissä. Sain myös aikaisemmin tuossa pari viikkoa sitten mahti-idean biisileiristä, joten käytettiin viime viikonloppu täysin demojen työstöön ja saatiin 11 biisiä tehtyä!!!! En millään meinaisi jaksaa odottaa, että saadaan ne ihmisten korviin, koska niistä tulee niin hyviä ja koko ajan vaan paranee. Siksi mä sua Tomi stressaan näillä 🙂

 

Biisejä tosiaan on meillä tällä hetkellä aivan mieletön määrä ja jokainen niistä on tehty about yhdeltä istumalta. Tomi on ihmetellyt ja päivitellyt tätä biisien teon helppoutta jo jonkin aikaa, mutta nyt se on alkanut siihen tottumaan ja hyväksyy asian. Mulle taas tää tyyli on ihan normia, koska biisejä en oo aikasemmin tehnyt ja nyt niitä vaan tulee, joten enhän mä muusta tiedä. Suurin vaikuttaja tässä on kuitenkin se, että mulla on mieletön bandmate, joka tosiaan tietää jo täysin mitä mun päässä liikkuu, jos siellä aina edes mitään liikkuu. Se, että lähes kaikki ajatukset tyylistä, soinnuista, rytmityksistä etc. menee yhteen, ei missään nimessä ole itsestäänselvyys, joten aivan mahtavaa, että viime lokakuussa kävelin Genelecin Artist Roomiin ja tapasin T:n. Se ensitapaaminen oli kyllä niin jäätävän huvittava ja kaiken lisäksi se on videoitu, koska syystä tai toisesta Tonppa halusi kuvata mun laulusuorituksen. Hehe…! Siitä teen erikseen joku päivä postauksen, ehkä myös videoiden kanssa.

Meillä myös on sekin etu, että vaikka ollaan hyvin samantyylisiä ihmisiä, niin meillä on tietyt osa-alueet joissa meidän vahvuudet on ja niitä pyritään tuomaan yhteen ja jeesaamaan toista kaikissa asioissa, jotka on toisella jäänyt vaiheeseen. Esimerkiksi mullehan on selvinnyt tän 8kk aikana musiikin ammattisanastoa aika reilusti jo (keihäs, keppi, kööri, styge, skeba, syna, softa etc.) eikä mun tartte enää googlettaa kaikkea mitä T puhuu. Mut Tomi…vaikka mä autan sua mainstreamin ymmärtämisestä PMS-kostajiin, niin laulamisessa en pysty sua jeesaamaan…siihen en vaan kykene, I´m so very sorry 🙂

 

Tällä hetkellä meillä on Spotifyyn tullut 3 biisiä, joista kaikista on videot jo tubessa. Kesän aikana on tarkoitus julkaista vielä ainakin 3 kesäaiheista biisiä, joista kaikista oon superexcited!!! Mulla on jo tuhat ideaa tuleviin musavideoihin ja seuraava kuvataan elokuussa. Siihen oon saanut yhden ihanan henkilön avustamaan ja näyttelemään mun kanssa, mutta siitä sit vähän myöhemmin lisää.

So what now then?

Some update for what’s happening while my driver takes me home from Särkänniemi (amusement park). That’s by the way number one place and this is the way I spend my midsummer cause no one can get me into summer cottages in the middle of the forest. T seems to be eating strawberries at home and having fun as well – he didn’t need to get to summer cottage either.

Many people seem to be having a holiday already but we do not have any actual holiday from these band jobs. Or in other words neither of us wants to have any holiday. Tonppa has some other activities in July but he claims to do some music stuff as well so that we wouldn’t see any desert balls in our dropbox. In any case I have kicked Tomi’s ass a bit cause I seem to be a bit dominating but I tend to think that I’m just inspiring motivator. I like to do things at once when they pop into my mind so this the price T has to pay for having me in a band. I also got an super idea a couple of weeks ago that we need to have a song writing camp so we spent the full previous weekend for doing demos and we managed to record 11 songs!!! I cannot wait to play those songs to everyone cause they’re so good – our songs are all the time getting better. That’s why I stress you with these Tomi! J

So we have amazing amount of songs at the moment and every one of them are done with no extra thoughts – just following the flow. Tomi has been wondering the easiness of this process already a while but now he is getting used to it and accepts it. For me this is just normal because I haven’t written any songs earlier and they just seem to appear, so I wouldn’t know about anything else. Biggest influencer here is anyway the fact that I have an amazing band mate who knows already fully what is going on in my head – if there’s anything going on. The fact that all the thoughts about style, chords, rhythm etc. are equal is by no chance something one could expect so it’s super great that I walked into Genekec’s Artist Room last October and met T for the first time. That first encounter was by the way so frickin’ amusing – and there’s a video about it – because for a reason or another Tonppa wanted to have my singing performance into video. Hehe…! About that I make another blog post one day – possibly with that video clip.

We also have the advantage that even if we are very same kind of personalities we obviously have certain personal areas of expertise which we aim to bring together and help each other in issues which are not that strong for other. For me example I have learned so much in 8 months about different words which are related to music (keihäs, keppi, kööri, styge, skeba, syna, softa etc.) and I don’t need to Google everything anymore to understand what Tomi is talking about. And Tomi… Even if I help you to understand many things from mainstream to PMS avengers – I cannot help you in singing… That’s just too much to ask. I’m very sorry!

At the moment we have three songs in Spotify and from each of those we have a video in YouTube. During the summer we aim to release at least three more summer spirit songs from which I’m very excited of!!! I have already a thousand ideas for upcoming music videos and the next session is coming up in August. For that I have managed to get one wonderful person to help out and to do some acting with me. But more about that later…

 

Jotkut tekee tätä päivätyönä ja jotkut nerot tekee tätä päivätyön lisäksi – Some people do this as their day job and some genius ones do this along their day job

ENGLISH VERSION BELOW

Kesä saapui Suomeen, joten nyt oli siis täydellinen hetki aloittaa musavideoiden tehotekoviikko. Plus että seuraavalla viikolla tehdään vielä yksi eli kahdessa viikossa 4 videota, oujea!!!

Tomi on vastuussa meidän agendasta eli se sopii päivät ja ilmoittaa niistä mulle. Minä sovin taiteellisena johtajana videon tyylin ja annan Tomille raamit, joita sen pitää projektikoordinaattorina noudattaa. Oletan paikalle päästyäni, että kaikki hoituu ja mun ideat toimii.

Biisit, joihin tällä viikolla tehtiin videot, olivat Moving on, Shame ja Break the Silence. Olin tehnyt bändin taiteellisena johtajana tarkat käsikirjoitukset, joita noudatettiin orjallisesti. Pitääkö vielä erikseen mainita, että kuvaushomman hoiti meidän luottoäijä Lauri `Läpä` Koivusalo, vaikka se nyt on sanomattakin selvää.

 

Ensimmäinen kuvauspäivä oli maanantai heti duunin jälkeen illalla ja sehän meinasi sitä, että homma piti hoitaa tehokkaasti ja asiallisesti. Eli juuri päinvastoin, mitä yleensä tehdään. Ja koska aikaa oli rajallisesti, mun piti selviytyä meikkauksesta aivan itse, mikä oli todella stressaavaa. But I did it!

`Moving on` on biisinä sellainen mihin ajateltiin jo joskus aikoinaan sopivan sellainen liikkuva meininki ja Tomillahan on sellainen pieni ylpeyden aihe kotona eli avo-Corvette ja sehän tohon hommaan oli nyt saatava. Kuvaukseen tarvittiin mukaan vielä yksi henkilö ajamaan kuvausautoa ja, koska Tomin frendi Sami Mäkinen oli niin sairaalloisen kiinnostunut tietämään, mikä meininki kuvauksissa oikein on, niin hän oli älyttömän tyytyväinen päästyään mukaan. Kuvaus tapahtui siis Nuuksiossa, Espoossa ja videon juoni on vähän niin kuin biisi itse.

Autolla ajamisen kuvaus on oma juttunsa ja, jotta saadaan hyvää kuvaa, niin välillä piti survoa kuvaaja takakonttiin ja välillä vaarantaa liikenne sekä Nuuksiossa että motarilla. Myös Tomilla oli omat haasteensa pään lämpimänä pitämisessä, koska ilman hiuksia avoauton ajelu voi olla jopa hengenvaarallista.

Seuraavat kuvaukset olivat sitten lauantaina Hangossa eli koko päivän settiin oltiin varauduttu älyttömällä määrällä tavaraa, koska yhdessä päivässä oli tarkoitus kuvata 2 videota putkeen. Tuntui ilmeisesti siltä, että meillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tavaraa mukana, koska piti tietty käydä kaupan kautta hakemassa videokrääsää, Gifflareita ja alkoholitonta skumppaa. Sit saatiin Läpän kanssa idea myös alkoholilliseen skumppaan ja sekin piti käydä vielä noutamassa Alkosta. Priorities People, remember your Priorities. Mä tietty valkkasin 2 pinkkiä skumppaa; yhden asiallisen ja yhden kyykkyviinin ja yritin tehdä Läpälle mahdollisimman miehekkään fiiliksen.

Ekana vuorossa oli Shame ja syy oli yksinkertaisesti se, että siihen tarvittiin niin paljon rekvisiittaa ja suunnittelua, niin se oli parempi hoitaa alta ekana pois. Mulla oli vaalea peruukki ja aika sanoisinko ”sutturavaatteet” ja T oli pukeutunut hienostopalvelijaksi. Tällä kertaa mulla oli aikaa mennä Ninan meikkiin, mikä helpottaa elämää täysin, koska sitten voi luottaa, että kaikki pysyy siellä missä pitääkin. Ja itseasiassa mun vaatteet piti kiinnittää kaksipuolisella teipillä ja hakaneuloilla, jotta kaikki TODELLAKIN pysyi siellä missä pitikin.

Käytettiin hyväksi paikallisia paikkoja, kuten hotellia, jossa ahtauduin em. vaatteisiin ja rantakahvilaa, johon menin noissa vermeissä sylkemään kakkuja ja likaamaan pöytiä. Stoori selviää sitten videosta, mutta mulle toi rooli toimi täydellisesti, koska…no… oon varmaan synnynnäinen suttura. Kuitenkin videon pääpainona on Tomin roolihahmon elämä ja minä sekoilin vaan rekvisiittana.

Break the Silencesta tiedettiin vain se, että mennään Hankoon, kuvataan se vikana ja hengaillaan jotenkin. Onneksi meillä Läpä mukana, joka on vaan liian hyvä ja se keksii meille aina oikeita paikkoja ja tilanteita, jossa säätää. Ilta-aurinko oli just eikä melkein sopiva tuohon videoon ja saatiin taas sitä positiivista hengailua ja sjungailua….niin ja Tomi pääsi pönöttämään ja soittamaan kitaraa.

Skumpat korkattiin lähes heti, kun auto kääntyi Helsinkiä päin ja Tomi joutui kuskiksi mun autoon, kun minä vedän vinoa kuvaajan kanssa. En tiedä tarkkaan, mutta mun mielestä toi oli ihan reilua. Päivä oli taas pitkä niin kuin aina ja sitä oikeesti kelaa, että tästä täytyy tykätä aika paljon, kun päivätyön lisäksi tekee sairaasti hommaa. Ja joo… kyllä me tykätään!!!

Some people do this as their day job and some genius ones do this along their day job

Summer reached Finland so now it was a perfect moment to start a power week of music video productions. Plus next week when we’re doing yet another one, so 4 videos in two weeks – oujea!!

Tomi’s responsible of our Agenda so he’s arranging the dates and lets me know about them. I, as an artistic director agree the style of the video and give Tomi the frames which he needs to follow as an project coordinator. I assume that when I arrive everything works and my ideas are doable.

The songs that we were doing the videos for on this week were; Moving on, Shame and Break the silence. As an artistic director of the band I had made specific scripts which were followed slavishly. Do I need to mention separately that the video shooting was done by our trusted fellow Lauri “Läpä” Koivusalo – that is so obvious.

First session was on Monday straight after the work in the evening and that meant that everything needed to be taken care of efficiently. Which means totally opposite than we normally do. And because time was limited I needed to do the makeup myself which was very stressful – but I did it!

”Moving on” as an song is kind of a song which we already some time ago though to have a nice mobile feeling and Tomi happens to have a small item of pride at home – i.e. Corvette and that was the something that we needed to include into this video. For the video session we needed one additional person to drive the “video shooting car” and because Tomi’s friend Sami Mäkinen was so morbidly interested to know what is the spirit in the video sessions he was extremely happy to join us. Session was held in Nuuksio, Espoo and the plot of the video is like the song itself.

Shooting of driving a car is an own thing itself so to have quality takes we needed to put Läpä into the trunk and to jeopardize the traffic in Nuuksio and on highway. Tomi also had his own challenges to keep his head warm because it can be life threatening to drive a convertible car without any hair.

Next video shoothing was then on Saturday in Hanko and we have prepared for the full day session with loads of stuff because the aim was to shoot two videos in one day. Obviously we felt that we still didn’t have enough stuff because we needed to go shopping some video stuff, Giflar buns and nonalcoholic sparkling wine. Then we got the idea with Läpä to have also real sparkling wine so that needed to be bought as well. Priorities people, remember your priorities. I of course chose two pink sparkling wines; one good quality and one less quality one.

First in line was the “Shame” and the reason was simply that it needed a lot of props and planning so it was better to do first. I had a blond wig and should I say “Fine Lady outfit” and T had dressed up as an fine servant. This time I had had time to go to Nina’s makeup which makes the life a lot easier because then you can trust that everything stays where it should stay. And as an matter of fact my clothes needed two sided tape and safety pins so that everything really stayed where planned.

We used local places like Hotel Regatta where we changed the clothes and the cafeteria close to beach where I went in with those clothes to spit out some cake and soak the tables. The story can be seen from the video but for me the role fitted perfectly because… well… I must be an innative Lady. Anyways the main point in the video is the life of Tomi’s character and I just mess around.

Of “Break the silence” we knew only that we’re going to Hanko to shoot it and we do it as an second video. Luckily we had Läpä with us because he’s just too good and he always invents right places and situations where we need to be. Evening sun was exactly right thing for this video and we got again that positive hang around and singing… And Tomi got to play some guitar parts.

Sparkling wines were opened as soon as the car was heading towards Helsinki and Tomi needed to drive my car as I was enjoying wine with camera crew. I’m not sure but I felt that it was a fair arrangement. Day was long as always and I honestly think that we really need to love this a lot as we work like crazy along our day jobs. And yes… We do love this a lot!!!